Tässä lepää rakas Kenzomme. On levännyt tänään tasan 1 vuoden ja 3 kk. Aika kuluu nopeasti, mutta muistot eivät unohdu koskaan. Erityisesti täällä mökillä moni asia muistuttaa rakkaasta lemmikistä ja
hänen tassujensa kipityksen melkein kuulee välillä. Käyn tänne tullessa juttelemassa, iltaisin lausun hyvät yöt pimenevään yöhön ja täältä lähtiessä käyn huikkaamassa heit. Ensimmäisenä kesänä aistin läsnäolon voimakkaasti. Luulen, että Kemppa tiesi meidän tarvitsevan sitä selvitäksemme ensi-ikävästä. Nyt tiedän hänen olevan jossain muualla, mutta aina sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti