Nizzasta kaktuskylään

Lähdimme tänään aamuvarhaisella kohti Nizzaa. A8 veti yllättävän hyvin ja matkaa tehtiin noin tunnin verran aamuruuhkassa. Autoilu Ranskassa vaatii kuskilta tilannetajua, peiliin katsomista ja kykyä painaa kaasua. Täällä ajetaan kovaa ja jos vauhdikas matkan teko ei innosta, alta on syytä siirtyä pois.

Ohjelmassa tänään oli aamupala Villefranchen Welcome Hotellissa (vastaanotto ei niin welcome), shoppailua Nizzassa ja iltapäiväkahvit Ezessä. Sen jälkeen Varpun villalle kurkkaamaan näkymää Monacoon ja takaisin A8:lle ja kohti Cannes Grand Parcia.

Villefranchessa kirkkaan sinitaivaan alla.
Asu: kokopuku / H&M, kengät /Prada

Aurinko porotti Villefranchessa aamutuimaan ja riittävästi. Kalastajat olivat pystyttäneet koppinsa Welcome Hotellin eteen ja tuoreen kalan tuoksu täytti hetkessä ilman. Törmäsimme hotellin ravintolassa suomalaispariskuntaan, joiden oma loma-asunto oli remontissa. Vaihdoimme kuulumiset ja odotimme luvattoman kauan kaikkea: aamupalabuffet oli tyhjä, laseja ei ollut, sitten loppuivat haarukat ja veitset. Kun vihdoin saatiin ottimet ja munakokkelit, mehukannu oli tyhjä ja uutta mehua ei vain tullut. "Patienz madame" sain kuulla useaan kertaan.. Kun vihdoin nämä olivat kasassa, tarjoilija kiikutti leivät takaisin keittiöön, eikä niitä enää saatu. Kaiken kaikkiaan, seura, ilma ja näkymät merelle pelastivat tilanteen. Palvelu oli luvattoman surkeaa ja asenne suoraan sanottuna pyllystä.

Nizzan keskusaukiolla

Nizzaan lähdimme etsimään naulakkoa lastenhuoneeseen. No oli meillä muitakin syitä. Kiersimme vanhan kaupungin liikkeet, mutta ei sieltä matkaan naulakkoa tarttunut. Tarttui kuitenkin muita vaatteita omalle lapselle ja tuoreelle lähipiirin tulokkaalle.

Ihanat naiset kaktusten keskellä!

Nizzan jälkeen vuorossa oli kiertoajelu Cap Ferratissa, josta suuntasimme kukkulan päälle Ezeen. Huiman korkealla oleva pikkukylä oli huikea nähtävä! Tutustuimme kukkulan laella olevaan kaktuspuistoon. Maailmassa on aika monta kaktusta...

Näkymä Varpun parvekkeelta

Paikallisoppaanamme toimi ystävämme Rivieralla asuva lapsuudenystävä. Kävimme kotimatkalla kurkkaamassa miten Varpu asuu. Oli aika huikeaa katsoa parvekkeelta näkymää suoraan Monacoon. Kukapa ei haluaisi herätä aamuisin tällaiseen näkymään!

Huomenna viihdytään Cannesissa ja juhlistetaan matkaseuralaisen synttäreitä. Au revoir!

Viinitila Falcon Crest ja vähän muutakin Rivieraa

laukku / Louis Vuitton, shortsit / Peak Performance, paita / Ralph Lauren

Auringon porotus syys-lokakuun vaihteessa on kyllä ihanan energisoivaa! Suomessa on parhaillaan myös lämpöaalto, kiva niin! Ihana ottaa valokuvia tässä valossa ja värien loisteessa!

Ystävillämme on pieni asunto Cannes Grand Parcissa, josta tämäkin kuva on. Cannesin keskustaan on täältä noin 3 kilometriä. Cannes on suloinen kylä ja on saanut elokuvajuhlien seurauksena ehkä turhan pöyhkeän maineen.

Tänään tehtiin pieni automatka St Tropeziin ja matkalla pysähdyimme viinitilalle nimeltään Chateau de Berne. Mukaan tuli ihanaa rose kuohuvaa 2 pulloa, jotka korkataan lauantaina synttärien kunniaksi.

Viinitiloja tällä alueella on reippaanlaisesti ja niille voi ajaa, ottaa maistiaisia ja ostaa mukaansa paikallisia antimia. 





Jäimme pohtimaan tunnistaako itse rypäleistä eri viinien maut, tai ylipäätään maistuvatko eri rypälelajikkeet erilaisilta. Ja mitä rypälelajiketta ne kaupasta ostettavat siemenelliset tai siemenettömät rypäleet yleensä ovat? Tällä tilalla kasvaa muuten Grenache, Cabernet- ja Muscat -rypäleitä. Maistoimme kahta roseeta vuodelta 2011. Toisessa oli 50/50 sekä Grenachea että Cabernettiä. Toisessa 80/20 Grenachea. Ensimmäinen maistui laimealta mansikkamehulta, toisessa oli miellyttävämpi ja voimakkaampi maku.

Viinitehtaassa vuonna 2011

Tälle viinitilalle oli rakennettu aivan huikea puisto vesialtaineen. Sen ympärillä kasvoivat upeat kukat ja kasvit, jotka oli aivan pakko ikuistaa mukaan. Tätä värien loistetta ei vaan voinut vastustaa syksyisestä Suomesta saapunut matkustaja!

 

St Tropezissa oli ihanan rauhallista näin off-season. Joku suuri regatta oli käynnissä ja satamassa kuhisi järjettömän suuria purjeveneitä. Ja kun sanon suuria, tarkoitan todella suuria.

 

Kuva ei tee oikeutta purren koolle ja kannen leveydelle. Täällä olisi voinut heittää vaikka kesäillan valssit!

Bentley. Vie naisen sydämen.

Huomenna suunnataan Nizzaan, Ezeen ja Villefrancheen tapaamaan Heidin ystävää Varpua. Pitäisi löytää toissayönä syntyneelle vaaville sekä omalle pojalle tuliaisia. Katsotaan miten käy!

Muotia Cannesista

Terveiset Cannesista!

Saavuimme eilen iltapäivällä. Ystävillämme on täällä Cannesin keskustan liepeillä kiva pikku asunto ja tulimme tänne neljästään irrottautumaan yrittäjien arjesta.

Rouva Gucci ja Rouva Vuitton ovat laskeutuneet Nizzan kentälle.

t-paita / Ralph Lauren, housut / Zara, aurinkolasit / Ray Ban

Ehdimme ensimmäisenä iltana katsastaa heti La Croissetten ikkunat - tietenkin. Cannesissa on tähän aikaan vuodessa ihanan rauhallista ja seesteistä. Kiersimme ravintolakujan, kävimme varaamassa lauantai-illalle synttäri-illallista varten pöydän ja päädyimme pizzeriaan syömään. Palvelu oli ranskalaista tasoa ;), mutta ruoka hyvää ja halpaa.

huivi ja laukku / Louis Vuitton, villis / Benetton, auto / Ferrari (ei oma)

Ihastuin näihin Fredin rannekoruihin. Kunnes näin hinnat. Alkaen 1300 €.

Guccin punainen asu lumosi minut! En uskaltanut katsoa hintaa :)

Löysin ihanat krokosaappaat Guccilta. Hinta 13 500 €. Ei ihan sovi budjettiin.

 Tänään siirrytään St Tropeziin. Palataan!

Lampun metsästystä

Kävimme tutustumassa Stockmannin laajaan lamppuvalikoimaan eilen. Kuinka ollakaan niistä kaikista kohtuuhintaisista Kartellin simppeli retrotyylinen Fl/y miellytti eniten. Mietin ensin oranssia, mutta päädymme varmastikin mustaan. Kumpaakaan väriä ei ollut saatavilla ja myyjä palaa maanantaina asiaan.

Läpinäkyvät harmaa ja pinkki ovat Fl/y-mallia.

Sisustussuunnitelmät heittivät härän pyllyä

Aiemmassa blogikirjoituksessa kerroin suunnitelmasta muuttaa koko perhe nukkumaan yläkertaan ja sitä varten päädyin pintaremppaamaan vierashuonetta. Jos olette ihmetelleen missä tulos, hitaus johtuu omasta ajanpuutteesta viedä prosessia loppuun saakka, mutta myös huonekalujen toimitusajoista ja keskeneräistä ei ole kiva mainostaa.

Muuttopuuhat ovat sillä mallilla, että me olemme kaikki nyt nukkuneet omissa huoneissamme yläkerrassa viikon verran. Viime sunnuntaina mökilta saapuessamme sain valtavan tarpeen muuttaa kaikki yläkertaan ihan nythetisamantien. Tuleeko teille tällaisia päähänpistoja koskaan? 400 kilometria ajomatkaa takana ja eikun muuttamaan samantien. Mies oli hetken ihmeissään ja totesi sitten, että ok. Eipä tässä kai muu auta.

Suunnitelmat heittivät härän pyllyä heti alkutöikseen sillä päätimmekin muuttaa itse lapselle suunniteltuun huoneeseen ja muuttaa lapsi siihen pintaremontoimaani huoneeseen. Ja se oli täydellinen keksintö! Sisutuspuuhat ovat tyystin vielä kesken, mutta tässä alkumaistiaisia.

Petivaatteet / Gant, Sisustustyynyt / Designer Guild ja tuntematon / Päiväpeitto / tilaustyönä Decoramalta

Sängyn päätymme on täyttä puuta ja sen kantaminen yläkertaan oli aikamoinen tuskien taival. Onnistuneen operaation jäljet näkyvät edelleen lukuisina mustelmina vartalossani. Apinanraivolla sitä saa silti aikaan ihan mitä haluaa!

Huone on siis ruskean sävyinen ja suunnitelmissa on löytää huoneeseen uusi kattolamppu ja sängyn päätyyn jotain taidetta. Lisäksi haluaisimme ison karvaisen maton sängyn alle, mutta se voi olla pidempiaikainen unelma. 

Lastenhuonetta makustellaan nyt hetken verran. Yksiväriset seinät mahdollistavatkin ihan toisenlaiset suunnitelmat mitä tuo aiempi ruskeasävyinen raitatapetti. Suunnitelmissa on löytää erivärisiä lelukoreja (vinkkejä otetaan vastaan!) ja saada seinille sekä taidetta, pari hyllyä että naulakko.

Valkoiset kalusteet tätä tummaa seinää vasten tuovat kivaa raikkautta huoneeseen. Tuo Jani Leinosen taulu sopii väreiltään nyt niin täydellisesti tilaan, ettei tosikaan. Sille pitää saada nyt jotkut erityisen kivat kehykset ja oma paikka seinältä. Ajattelin sänkyseinää.

Lapsi rakastaa omaa huonettaan niin älyttömästi! Sitä intoa on ihana katsoa! Omaan sänkyyn kiivetään viiden minuutin välein ja leikit sijoittuvat nyt pääasiassa omaan huoneeseen ja yläkertaan.

Ensi viikolla suuntaamme Cannesiin ja toivon löytäväni sisustusliikkeen jos toisenkin ja tuovani mukanani jotain kivaa..

LIB-siskojen hemmottelua

Meillä on ihana naisverkosto: LIB (Ladies in Business), jonka kanssa tapaamme kerran kuussa ja teemme jotain ihanaa yhdessä. Yleensä se ihana sisältää hyvää ruokaa ja viiniä, toistemme inspiroivaa ja energisoivaa seuraa sekä jotain mielenkiintoista vieraspuhujan ominaisuudessa. Meitä on noin 40, mutta meitä aktiivisia, ystävyysasteelle edenneitä LIB-siskoja lienee noin parikymmentä. Mukana on ihania naisia liike-elämän eri aloilta yritysten ylimmästä johdosta.

Emme me naiset aina keskenään ole ja muutaman kerran olemme hyväksyneet miesseuraakin. Olemme syöneet illallista ulkoministeriössä rennoissa tunnelmissa ihanan Alexander Stubbin kanssa, juoneet shampanjaa Ahjo-baarissa karismaattisen Alf Rehnin kanssa ja viettäneet kokonaiset pikkujoulut Blykissä Fonectan suloisen Jukka-Pekka Vuoren kanssa. Sinä iltana seuraamme pyrki kokonainen poikajoukkokin, nimittäin Jukkikselle kateellinen lauma Hjallis Harkimo & lapsuuskaverinsa. Ja me naisethan nautimme huomiosta, eikös niin?!

Tässä kuluneella viikolla kävimme hakemassa hoitoa syysstressaantuneille hipiöillemme Helsinki Day Spasta. HDS:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista ovat molemmat LIB-siskoja, joten oli luontaista käynnistää syyskausi kauneushoidoilla.

Jos et ole itse kokeillut Helsinki Day Spa:ta, joka sijaitsee Mannerheimintien ja Bulevardin lähes kulmassa Helsingissä, voin suositella. Tilat ovat upeat, hoitovalikoima niin laaja, että nälkä kasvaa vain syödessä ja voin vannoa, että Helsinki Day Spa -kasvohoidon jälkeen näytän nuoremmalta, energisemmältä ja valovoimaisemmalta!

Hoidon jälkeinen hetki rentouttavasti puolimakuulla yrttiteen parissa.

Varpaat eivät saaneet hoitoa tällä kertaa, mutta sitäkin on tarjolla.

Olen todella laiska hoitamaan itseäni tällä tavalla hemmotellen. Ja joka kerta, kun satun jotain ihanaa hemmotteluhoitoa saamaan mietin miksi en satsaa itseeni tällä tavalla useammin, koska tässä kyllä hemmottelua saa sekä iho että mieli.

Meillä ilta jatkui hoitojen jälkeen hengen ja vatsan ravinnolla. Vieraspuhujamme Päivi Nurmesniemi kertoi henkisen hyvän olon, "flown" tavoittelemisesta. Päivi on life coach ja kertoi millä tavalla life coachin avulla voidaan päästä uudelle henkiselle uralle, voida paremmin ja kohdata työssä ja elämässä ylipäätään vastaantulevat haasteet helpommin. Kiinnostavaa ja selkeästi kasvava ala!

Eventgardenin Heidi ja minä keltaisissa.

Näytämmekö Heidin kanssa yhtään hehkeämmiltä? Ei se ainakaan hoidosta ollut kiinni..

Tämän yrittäjän tarinaa Olivia-lehdessä

Oletko nähnyt jo uusimman Olivia-lehden? Se ilmestyi tänään ja sitä olenkin odottanut, sillä sivun 147 juttu kuvattiin jo kesäkuussa! Kyseessä on juttu 3 naisyrittäjän tarinasta; me kaikki perustimme yrityksen äitiyslomalla. Tarinat ovat täysin toisistaan poikkeavia, mutta yhteistä on se, että yrittäjiksi on ryhdytty ruuhkaisimpaan aikaan eli lasten ollessa hyvin hyvin pieniä.

Lue juttu tuoreimmasta Olivia-lehdestä (lokakuu 2011) s. 147

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen herättää aina tunteita ja mielipiteitä. Missään muussa ammatissa perheen yhdistäminen ei kuitenkaan ole niin konkreettista kuin yrittäjänä. Joustavuus ja vapaus suo mukavuuksia, joita toisen palveluksessa ei voi odottaa saavansa.

Vaikka yrittämisen olisi voinut aloittaa helpomminkin kuin perustamalla oman softan kehittävän yrityksen, on tämä ollut onneni ja unelmieni täyttymys - uramielessä.

Käy hakemassa omasi!

 Ensi kerralla voin kertoa miten tähän juttuun päädyin. Nyt tämä yrittäjä suuntaa kampaajalle!

Kenzo

Tässä lepää rakas Kenzomme. On levännyt tänään tasan 1 vuoden ja 3 kk. Aika kuluu nopeasti, mutta muistot eivät unohdu koskaan. Erityisesti täällä mökillä moni asia muistuttaa rakkaasta lemmikistä ja hänen tassujensa kipityksen melkein kuulee välillä. Käyn tänne tullessa juttelemassa, iltaisin lausun hyvät yöt pimenevään yöhön ja täältä lähtiessä käyn huikkaamassa heit. Ensimmäisenä kesänä aistin läsnäolon voimakkaasti. Luulen, että Kemppa tiesi meidän tarvitsevan sitä selvitäksemme ensi-ikävästä. Nyt tiedän hänen olevan jossain muualla, mutta aina sydämessä.

Tall Ship Races: Turku by day & by night

Tämä postaus tulee hieman jälkikäteen, koska en ehtinyt postaamaan näitä aikoinaan ja sitten nämä unohtuivat. Mutta kerronpa teille tarinan Turusta joka tapauksessa.


Tall Ship Races sattui elokuun loppuun, jolloin täytin vuosia ja käytimme tilanteen hyväksemme jättämällä juniorin isovanhempien hoitoon ensin päiväunien ajaksi, jolloin lähdimme shoppailemaan toiset shoppaili, toiset odotteli ja illalla lähdimme vielä ulos syömään ja laivoja sekä karnevaalitouhua ihmettelemään.

Vierasvenesatama oli tupaten täynnä ja meno sen mukaista!

 
Kun veneet oli silmäilty, teimme kierroksen Portsaan. Portsa on tunnettu vanhoista puutaloistaan, joista osa on rakennettu kallion päälle, osa uppoavaan maahan. Portsasta minäkin aikoinaan ostin ensimmäisen asuntoni. Tästä talosta.

Porttikongista sisään ja 3 ovikatos, sen alta löytyi elämäni ensimmäinen unelma-asunto.

 

Portsasta matka jatkui luontevasti Stockmannille, josta löytyi setti sinisiä paitapuseroita kokeiltavaksi. Päädyin ostamaan tämän Hilfigerin paidan, jota muuten en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Olenkohan sittenkään paitapuseroihminen? Shoppailun syy oli puhtaasti siinä, että olin jostain kumman syystä keksinyt, että tänä viikonloppuna sataa ja on viileää. Sattuikin tulemaan mieletön helle ja olin aivan ylipukeutunut määrässä ja massassa. Pakko sitä oli tilalle hankkia kevyempää.

Odottavan aika on tietysti pitkä ja sitä tulee otettua kuvia jos jostain tielle osuvasta.

Aurajoen rantaa

 Turkuhan on todella kaunis kesäkaupunki ja tällainen karnevaaliviikonloppu totisesti tuo Turusta parhaat puolet irti!

Cosmopolitanilla on aina hyvä aloittaa ilta

Tämäkin mekko tarttui matkaan Stockmannilta ja asustin sen Pradan lenkkareilla sekä Michael Korsin laukulla. Mikään ei sopinut yhteen, mutta tämä oli tällainen pakon sanelema sillisalaatti.

Turku by Night

Eräänlainen tavoite.

Illan tullen tietysti pimeni, mutta ihmismäärä vain kasvoi. Rannassa tuli vastaan tällainen auto, johon autohullu tietysti ihastuu ja ihan valokuva-albumiin taltioi. Jos aiemmin puhuin niistä päästö- ja ilmastoasioista autovalinnan suhteen, eihän tämä ihan siihen suuntaan tietenkään ole, mutta koska tämä on aika epärealistinen unelma, ei noilla asioilla liene väliä.